Valokontakti-ihottumat

Valokontakti ihottumalla tarkoitetaan sitä, että ihon pintaan joutunut kemiallinen aine tekee ihon herkäksi valonsäteille, jolloin valolle altistumisesta seuraa ihotttuma. Reaktio olla voi luonteeltaan joko toksinen eli auringonpolttaman tyyppinen tai allerginen.

Fototoksisia valoreaktioita voivat aiheuttaa kivihiiliterva, jonka lähteinä ovat lähinnä tervavoiteet ja pastat sekä tervashampoot ja saippuat. Samoin eräät aniliinirunkoiset väriaineet, joita käytetään paikallishoitolääkkeissä ja joissakin huulipunissa, voivat herkistää valolle. Voimakkaimmin herkistävät monien kasvien varsissa ja lehdissä tavattavat valolle herkistävät psoraleenit. Kasvin ja ihon kosketuskohtaan voi vähäisestäkin valolle altistumisesta syntyä rakkulainen reaktio, jota kutsutaan fytofotodermatiitiksi.
Suomessa tavattavista kasveista voimakkaimmin herkistäviä ovat koristekasvina viljelty Mooseksen palava pensas, mäkikuisma ja satunnaisesti puutarharikkaruohona tavattava iso sudenporkkana. Herkistäviä ovat myös Maarian verijuuri sekä koiranputki, ukonputki, väinonputki ja leinikkikasvit.
Lisäksi psoraleeneja tavataan joissakin hajuvesissä.

Allergisen fotokontakti ihottuman saattaa aiheuttaa esimerkiksi myös sienilääke ja määrätyt antibiootit.

Kemiallisen aineen aiheuttama fotoallergia voi osassa tapauksista johtaa tavattoman voimakkaaseen, potilaan elämää rajoittavaan valoherkkyteen, joka jatkuu vielä vuosia sen jälkeenkin, kun potilas jo on lopettanut kyseisen aineen käytön. Tilaa kutsutaan nimellä "persistent light reaction".